Matkanjohtaja Juha Kotisaari, Marjaana Rauma, Sanna Kauppinen

Tulkki Aare Lukman

Musiikkiryhmä: 

Johtaja Matias Kukkonen (laulu, kitara), Heidi Kivivuori (II johtaja, laulu), Hanna Rajaniemi (piano ja laulu), Milla Herranen (laulu), Jari Tuominen (kitara) ja Kari Antila (bassokitara)

Lapsiryhmä:

Johtaja Henna Hurinki, Iina Kotilainen (II johtaja), Janne Korkee, Janne Rinkinen, Tero Kuusjärvi ja Tuulia Alhonsuo

Draamaryhmä:

Johtaja Heli Mukkala, Anna Vainio-Siukola (II johtaja), Piia Pääkkönen, Pauli Rajaniemi, Teemu Salakka, Tertta Terho ja Johanna Laakso

Autonkuljettajat Teemu, Janne K. ja Jari

Toimittaja Arja Jääskeläinen

18.11.2009 Keskiviikko

Innokkaat raamattukoululaiset parveilivat Saalemin edessä jo kukonlaulun aikaan. Tarkoituksena oli lähteä Tampereelta kohti Helsinkiä klo 4.45, mutta lähtömme myöhästyi puoli tuntia parin oppilaan pommiin nukkumisen takia. Matkalaiset sulloutuivat seurakunnan omaan bussiin sekä pariin pienempään autoon. Bussikuskinamme Suomen puolella oli Pölläsen Eero. Satamaan pääsimme hyvissä ajoin, vaikka lähtömme olikin hiukan viivästynyt. Väki oli väsynyttä, mutta iloista aikaisesta lähdöstä huolimatta. Kaikki odottivat innolla lähetysmatkaa joten laivamatka meni mukavissa tunnelmissa.

Kärsivällisyyttämme hiukan koeteltiin Tallinnan satamassa, sillä jouduimme odottamaan jatkokyytejä puolitoista tuntia. Väki pysyi ihmeteltävän hilpeällä tuulella väsymyksestä ja koleasta säästä huolimatta. Jotkut harjoittelivat kuljetusta odotellessaan tulevia draamaesityksiä, toiset kehittelivät uusia tansseja ja joku jopa harjoitteli pikajuoksua.

Erosimme Narvaan menevästä porukasta haikein mielin ja pääsimme lähtemään pitkän odottelun jälkeen kohti Pirita-kylpylähotellia kello 12.30.  Hotelli oli upealla paikalla meren rannalla. Avarat oleskelutilat, leveät käytävät ja siistit huoneet yllättivät positiivisesti. Ehdimme hiukan lepäämään ja syömään ennen illan rukouskokousta. Monet kävivät läheisessä kaupassa ostamassa ruokaa sekä itselleen että lähialueen linnulle. Nimittäin tulevien päivien aikana moni sai huomaamattaan kestitä valtavia harmaalokkeja sekä naakkoja parvekkeelle säilöön laitetuilla ruuilla. Linnut vaikuttivat älykkäiltä ja kaikkiruokaisilta…

Illan kokous oli nelipyhi kirikissä eli Tallinnan helluntaiseurakunnassa. Seurakunnassa on noin 600 jäsentä, kun koko Viron helluntailiikkeeseen kuuluu noin 1200 jäsentä. Saimme lämpimän vastaanoton seurakunnassa. Juha esitteli raamattukouluamme ja sitä työtä jota olimme tulleet tekemään Viroon. Innokas musiikkiryhmämme johti ylistystä Matiaksen johdolla. Ilman yllätyksiä ryhmä ei kuitenkaan selvinnyt, sillä jo ensimmäistä laulua laulettaessa, huomattiin, että paikalliset lauloivat eri sanoilla. Se ei kuitenkaan haitannut, kaikki lauloivat niillä sanoilla joilla osasivat.

Lapsiryhmällämme oli ensi-ilta Kädet-esityksestä joka kovan harjoittelun tuloksena sujui hienosti.

Heli sai jo näin ensimmäisenä iltana todistaa uskostaan ja hän kertoi, miten aiemmin oli aliarvioinut itseään. Mutta se mikä itselle on ollut mahdotonta, on ollut Jumalalle mahdollista. Me kaikki olemme arvokkaita Jumalan silmissä.

Juha piti puheen, jossa hän erityisesti painotti Pyhän Hengen täyteyden tärkeyttä evankeliumin eteenpäin viemisessä. Hän kehotti Tallinnan uskovaisia lähtemään rohkeasti liikkeelle Pyhän Hengen voimassa. Myös Matias rohkaisi seurakuntaa saamallaan sanalla siitä, miten valo voittaa pimeyden.

Lopuksi saimme yhdessä paikallisten veljiemme ja sisariemme kanssa rukoilla ja ylistää Herraa. Seisoimme piirissä toisiamme kädestä kiinni pitäen. Monet saivat kokea taivaallista siunausta ja Pyhän Hengen kosketusta.

Pitkä ensimmäinen päivä oli takana, mutta päällimmäisenä oli syvä kiitollisuus Herran hyvyydestä ja huolenpidosta. Innolla jäimme odottamaan mitä uusi päivä tuo tullessaan.

19.11. Torstai

Tukevan aamupalan jälkeen kokoonnuimme ylistämään hotellin konferenssihuoneeseen. Marjaana johdatteli päivään puhumalla Daavidista ja Goljatista. Hän kertoi, kuinka Daavid oli yhtä vajavainen kuin me. Jumala oli voidellut hänet kuitenkin kuninkaaksi, ja hän tiesi kuka Jumala on ja kuinka suuri hän on. Rukoilimme Marjaanan johdolla, että mekin saisimme ilmestyksen Jumalan suuruudesta.

Jari kertoi, että hän oli pudottanut eilen illalla rahapussinsa hotellin parkkipaikalle. Joku venäläinen mies oli löytänyt sen ja tuonut hotelliin vastaanottoon. Wau! Kiitos Jeesus huolenpidostasi! Lopuksi vielä Juha rohkaisi meitä painottaen, että Jeesus on meidän kanssamme! Siihen luottaen aloitimme päivämme siunaten toisiamme.

Kello 11 menimme Olevisten kirkon järjestämään köyhien ruokailuun, jossa oli koolla alfa-kurssilaiset eli sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita hengellisistä asioista. Saimme lämpimän vastaanoton ja tulkkinamme toimi Olevisten kirkon pastori Ülo Niinemägi. Söimme yhdessä maukasta keittoa ja samalla ryhmämme johti tilaisuutta. Jari ja Iina todistivat. Iina kertoi uskoon tulostaan ja siitä kuinka hän kaipasi samaa rauhaa kuin hänen uskovalla ystävällään oli. Annettuaan elämänsä Jeesukselle hän sai elämälleen tarkoituksen, tulevaisuuden ja toivon. Jari todisti voimallisesti Jeesuksen pelastavasta voimasta. Musiikkiryhmämme johti meitä ylistykseen, lastenryhmä esitti Kädet ja draamaryhmä Choices-draaman, josta ei dramatiikkaa puuttunut. Cd-soitin nimittäin jumittui kesken esityksen ja jäi junnaamaan paikalleen. Helin ei auttanut muuta kuin sammuttaa mankka ja ammattitaitoinen ryhmä veti ohjelman tyylikkäästi loppuun saakka ilman musiikkia.

Tilaisuus oli lämminhenkinen ja koimme kuinka Pyhä Henki oli kanssamme. Oli myös ihana nähdä virolaisten sisartemme ja veljiemme tekemää laupeudentyötä vähäosaisten hyväksi.

Iltapäivällä miehet lähtivät vankilavierailulle ja me naiset jalkauduimme kaduille jakamaan kutsuja viikonlopun Pyhän Hengen-konferenssiin sekä traktaatteja. Vankilassa omasta uskostaan todistivat Tero, Janne K. sekä Teemu. Tilaisuus oli hyvä ja monet paikalla olleet vangit tulivat rukoiltaviksi. Mukana olleet kertoivat, että tilaisuudessa oli ollut Herran väkevä läsnäolo.

Traktaattien ja kutsujen jakaminen sujui mukavasti. Sää suosi ja hyviä keskusteluja syntyi ihmisten välille. Kiertelimme pienissä ryhmissä Tallinnan keskustassa ja vanhassa kaupungissa. Tuulia ja Janne R. olivat tässä työssä oikea tehopari! Kielimuuri ei tahtia haitannut.

Illan vietimme kukin omalla tavallamme. Jotkut lepäsivät huoneissaan, jotkut lähtivät kaupungille ja muutamat menivät saunomaan ja uimaan. Monet valmistautuivat huomiseen päivään hiljentyen ja rukoillen.

20.11. Perjantai

Aloitimme tämänkin päivän aamuylistyksellä kuten hyviin tapoihimme kuuluu. Sanna Ka. muistutti meitä leipien ja kalojen ihmeestä. Jumala siunaa tekomme ja sanamme, jotka moninkertaistuvat, kun luotamme Häneen. Jakauduimme ryhmiin rukoilemaan tämän päivän puolesta.

Kello 11 menimme vanhainkotiin. Siellä ei oltu osattu odottaa, että tulemme pitämään hengellistä tilaisuutta, vaan he luulivat, että käymme muuten tutustumassa vanhainkotiin. Asia selvitettiin nopeasti ja viidessätoista minuutissa sali tuli lähes täyteen kuulijoista ja pääsimme aloittamaan ohjelmamme. Heli johti tilaisuutta, musiikkiryhmä lauloi ja lastenryhmä esitti Kädet. Todistusvuorossa oli Kari ja Arja. Kari kertoi uskoontulostaan ja siitä kuinka usko vähitellen tuhoutui ja hänestä tuli rock-muusikko. Hän oli rock sisäisesti ja ulkoisesti. Vuosien jälkeen hän sai kuitenkin tulla uudestaan Jeesuksen luo ja nyt hän saa soittaa ylistystä Herralle.

Juha omassa puheessaan painotti Jeesuksen ylösnousemusta ja sitä kuinka Jeesus kutsuu pelastukseen jokaista ihmistä, mutta sitä ei aina huomaa. Tilaisuuden lopuksi Heli kutsui ihmisiä ottamaan vastaan pelastuksen ja heille jaettiin vielä pienet kirjaset. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja ehkäpä myös rentokin, koska osa kuulijoista nukkui…

Vanhainkodista siirryimme aivan toisenlaiseen maailmaan. Menimme nimittäin kehitysvammaisten kouluun, jossa saimme erityisen lämpimän vastaanoton. Pidimme tilaisuuden noin kolmellekymmenelle lapselle ja heidän opettajilleen ja ohjaajilleen. Lapset kuuntelivat ja katselivat lumoutuneena esittämäämme ohjelmaa. Tilaisuudessa todistivat Sanna Ki. ja Piia. Sanna kertoi, kuinka hän on tullut lapsena uskoon leirillä. Hän lauloi myös ihanan vironkielisen laulun Hannan säestämänä. Piia kertoi, kuinka hän oli ollut koulukiusattu ja hänen itsetuntonsa oli ollut heikko. Hän oli rukoillut, että saisi sellaisia ystäviä, jotka eivät kiusaa. Jumala on vastannut rukoukseen ja nyt hänellä on paljon ystäviä. Jumala on eheyttänyt ja hän saa tuntea olevansa arvokas.

Draamaryhmä esitti Sydän-draaman joka näytti tekevän suuren vaikutuksen sekä lapsiin että aikuisiin. Lopuksi jokainen lapsi sai lahjapaketin ja olikin ihana nähdä heidän loistavat silmänsä ja avoimet katseensa. Lapset olivat aitoja ja heihin sai helposti kontaktin. Tilaisuudesta jäi kaikille hyvä mieli ja tunne että olimme saaneet tuoda lämpimän tuulahduksen Taivaan Isältä. Tilaisuuden jälkeen saimme vielä tutustua kouluun ja sen toimintaan.

Pikaisen hotellikäynnin jälkeen lapsiryhmä lähti Juhan ja Igorin johdolla jakamaan kutsuja Lasnamäelle huomista kokousta varten. Aktiivinen ryhmä jakoikin lyhyessä ajassa 1500 kutsua. Muu porukka suuntasi syrjäytyneiden asuntolaan pitämään kokousta. Savuinen ja tunkkainen tupa oli täynnä väkeä. Sanna Ki. juonsi kokouksen luontevalla tavallaan. Ahtaasta ja ankeasta tilasta huolimatta kokouksesta muodostui lämminhenkinen, jossa oli selvästi Pyhän Hengen läsnäolo.

Johanna ja Teemu todistivat koskettavasti. Johanna kertoi kuinka hän joutui jo pikku tytöstä alkaen huolehtimaan perheestään, koska hänen vanhempansa eivät siihen kyenneet. Hänestä kasvoikin turvaton nuori aikuinen joka haki turvaa alkoholista. Särkyneenä hän huusi Jumalan puoleen ja Jumala vastasi ja pelasti. Teemu kertoi käyttäneensä nuorempana alkoholia ja kannabis-tuotteita. Uskoon tullut tyttöystävä toi hänet nuorteniltaan, jossa hän sai antaa elämänsä Jeesukselle. Päihteet rupesivat kuitenkin jälleen viemään häntä mukaansa ja tyttöystävästäkin tuli ero. Teemu antoi myöhemmin uudestaan elämänsä Jeesukselle ja päihteet jäivät kokonaan pois. Hän rohkaisi kuulijoita turvaamaan Jeesukseen. Elämämme on ohi nopeammin kuin huomaammekaan.

Ahtaasta huoneesta huolimatta draamaryhmä esitti Sydämen ja musiikkiryhmä lauloi. Monet kuulijat pyyhkivät kyyneleitään ja loppukokouksessa useat pyysivät, että heidän puolestaan rukoillaan. Lähdimme kokouksesta siunattuina, mutta uskomme, että myös me olimme saaneet välittää heille siunauksia.

Siirryimme vauhdilla tunkkaisesta ja savuisesta asuntolasta kristallikruunujen alle helluntaiseurakuntaan, jossa oli alkanut Pyhän Hengen-konferenssi. Tilaisuudessa oli suomalaisia vieraita kuten Martti Kallionpää, Timo Närhi ja meidän Jarmo Makkosemme. Juha Kotisaari esitteli ryhmämme ja musiikkiryhmämme lauloi yhden laulun, johon kaikki saivat yhtyä. Televisiokamerat surrasivat ympärillämme, mutta se ei ryhmäämme haitannut, vaan saimme yhdessä ylistää sisartemme ja veljiemme kanssa Herraa. Oli ilo nähdä kuinka seurakunnan vanhuksetkin ylistivät Vapahtajaansa kohotetuin käsin. Olimme yhtä suurta perhettä! Kokous oli meille kaikille virvoitukseksi. Raamattukoululaiset palvelivat rukousavustajina loppukokouksessa, jossa kymmenet ihmiset tulivat rukoiltaviksi.

Päivä oli ollut vaiherikas ja olimme nähneet, kuulleet ja kokeneet monenlaisia asioita. Herran henki oli ollut koko päivän kanssamme.

21.11. Lauantai

Aamuylistystä johti Juha ja hän kertoi myös ennakkotietoja päivän ohjelmasta. Olimme menossa Lasnamäen kulttuuritalolle pitämään kokousta. Lasnamäki on Tallinnan suurin kaupunginosa, jossa on noin 120 000 asukasta, joista 80 prosenttia on venäläisiä. Asuinalue on rakennettu Neuvostoliiton aikana ja se on ankea, täynnä suuria kerrostaloryhmiä. Alueelle ei ole mitään seurakuntaa, joten tilaisuus on kokonaan meidän vastuulla. Rohkaisuksi Juha luki Jesajan kirjasta kuinka Jumalan ilosanoma sitoo särjettyjä sydämiä.

Kokous Lasnamäellä alkoi kello 11. Tilaisuuteen tuli runsaasti väkeä, noin 180 kuulijaa. Mukana oli monenlaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Puitteet kokouksen pitämiseen olivat hienot. Salin pehmustetuilla penkeillä oli mukava istua ja värivalojen ja valoheittimien valaisemalla isolla lavalla oli hyvä tuoda esille ilosanomaa Jeesuksesta. Tilaisuus tulkattiin tällä kertaa venäjäksi. Kokouksen aloitti Gennadi Berget ja hän sanoi, että vain yksi on meidän ja Jumalamme välissä, nimittäin Jeesus Kristus. Juha toivotti kuulijat tervetulleeksi raamattukoulun puolesta ja musiikkiryhmä Matiaksen johdolla viritteli kuulijoita evankeliumin äärelle. Lapsiryhmä kertoi ilosanomaa Jeesuksesta myös perheen pienimmille helminauhaesityksen ja valloittavan Möykyn avulla. Varmaan kenellekään ei jäänyt epäselväksi, millainen ystävä Jeesus on. Hän hyväksyy meidät omana itsenämme ja rakastaa meitä sellaisina kuin olemme.

Matias kertoi omassa todistuksessaan kuinka hän on saanut syntyä uskovaiseen kotiin ja jo pienestä pitäen nähnyt Jumalan tekemiä ihmeitä ihmisten elämässä. Näistä kokemuksistaan huolimatta hänen piti tehdä oma henkilökohtainen valintansa elämänsä suunnasta. Kiitos Herralle, että valinta oli Jeesus!

Draamaryhmä esitti vaikuttavan Choiceksen ja se vangitsi sekä aikuisten että lasten mielenkiinnon. Raikuvat suosionosoitukset kaikuivat salissa esityksen jälkeen.

Henna todisti ja kertoi kuinka hän on ennen uskoon tuloaan muun muassa toiminut reiki-hoitajana, kädestä ennustajana, parantanut kivillä ja harrastanut joogaa. Mutta mitä enempi hän meditoi, sitä vihaisemmaksi hän muuttui. Uskoon tullut ystävä kertoi hänelle Jeesuksesta ja Henna alkoi epäillä onko hänen oma totuutensa se oikea totuus. Hän valitsi Jeesuksen ja elämä muuttui täysin. Uskoon tuleminen on parasta mitä hän koskaan on kokenut ja suositteli sitä kuulijoillekin.

Juha julisti kuinka Jeesus on jokaisen ihmisen vapahtaja ja että Jumala tahtoo että kaikki ihmiset pelastuvat. Hän kertoi myös mielenkiintoisia kokemuksiaan Jumalan ihmeitä tekevästä voimasta. Puheensa lopuksi hän kutsui ihmisiä pelastukseen. Toista kymmentä ihmistä tulikin pyytämään, että heidän puolestaan rukoillaan, jotta he pelastuisivat. Myös sairaiden puolesta rukoiltiin ja väkevä Pyhän Hengen vaikutus liikkui keskellämme.

Tilaisuuden lopussa lapsille jaettiin kauniit lahjapaketit, joissa oli muun muassa pehmoleluja ja karkkia. Näiden lisäksi heille annettiin helminauhat muistuttamaan Jeesuksen rakkaudesta. Aikuisille jaettiin ruokapaketteja, jotka olivat ystävämme Igorin tuomia. Valtavan suuri kiitollisuus täytti raamattukoululaisten mielet, sillä Herra oli ollut kanssamme ja siunannut meidän kauttamme lukuisia ihmisiä.

Tilaisuuden jälkeen menimme porukalla syömään ravintolaan joka oli suljettu muilta asiakkailta. Saimme syödä maukkaat ateriat, jotka olivat raamattukoulun tarjoamia. Ruokailun lomassa pidimme myös palaute- ja fiiliskeskustelun. Palaute oli pelkästään positiivista ja kaikki tuntuivat olevan enemmän kuin tyytyväisiä matkaan. Monet iloitsivat hyvästä yhteishengestä ja siitä kuinka voimallisesti Jeesus on ollut matkallamme mukana. Tilaisuudet, joissa olemme olleet mukana, ovat olleet suureksi siunaukseksi kohtaamiemme ihmisten lisäksi myös raamattukoululaisille.

Illalla meille tarjottiin vielä mahdollisuus lähteä Pyhän Hengen-konferenssiin helluntaiseurakuntaan. Suurin osa ryhmästämme lähti innolla kohtaamaan Herraa vielä viimeisenä iltanamme. Jotkut jäivät hotelliin lepäilemään ja hiljentymään.

22.11. Sunnuntai

Kotilähtöaamuun heräsimme haikein mielin, sillä moni olisi halunnut jäädä Viroon pidemmäksikin aikaa. Pakkailimme tavaramme kasaan ja jätimme jäähyväiset hotellillemme. Lähdimme kello 10 kohti viimeistä kokouspaikkaamme Maardua. Maardu on pieni 20 0000 asukkaan venäjänkielinen kaupunki Tallinnan naapurissa. Alueella ei ole yhtään evankeelista seurakuntaa, mutta siellä kokoontuu viikoittain pieni uskovaisten ryhmä Gennadi Bergetin johdolla. Rukousaiheena on, että alueelle voitaisiin perustaa seurakunta.

Narvassa olleet raamattukoululaiset tulivat vahvistamaan musiikkiryhmäämme kulttuuritalolla pitämäämme kokoukseen. Jälleennäkeminen oppilaskavereiden kesken oli lämmin ja riemukas. Kiitosaiheena oli myös se, että Karin eilinen korkea kuume oli laskenut ja hän sai antaa tärkeän panoksensa musiikkiryhmässä.

Tällä kertaa tulkkina toimi Pavel Pesonen joka tuli narvalaisten mukana. Kokouksen alussa raamattukoululaiset kävivät sanomassa kaikille paikalla olleille kuulijoille, että ”Jeesus rakastaa sinua”. Kokouksen aloitti Gennadi ja vahvistettu musiikkiryhmämme johti mukaansa tempaavalla tyylillään kuulijat ylistämään ja laulamaan Herralle. Todistuspuheenvuorot pitivät Pauli ja Anna. Pauli kertoi tulleensa reilu vuosi sitten uskoon tulevan appiukkonsa johdolla. Anna puolestaan kertoi kuinka uskovaiset lukiokaverit todistivat hänelle Jeesuksesta ja hänkin sai ottaa pelastuksen vastaan. Uskoontulon seurauksena Anna on saanut sisäisesti eheytyä ja kuristava tunne kurkulta on hävinnyt.

Vielä viimeisen kerran draamaryhmämme esitti Sydämen joka kerta toisensa jälkeen on ollut yhtä puhutteleva. Juhan puhe käsitteli tällä kertaa Jeesuksen parantavaa voimaa. Hän kertoi useita esimerkkejä siitä, kuinka Herra on parantanut ihmisiä ihmeellisellä tavalla. Hän tahtoo tehdä hyvää, vaikka emme sitä osaisi edes odottaa!

Hyvillä mielin ja siunattuina lähdimme kohti Tallinnan keskustaa, jossa menimme Amarilloon syömään. Maukkaasta ruuasta ja toistemme seurasta nauttien saimme kerätä voimia loppumatkaa varten. Keräsimme vielä vapaaehtoisen rahalahjan veljemme Gennadin vähävaraiselle perheelle. Saimme kokoon noin 5200 kr joka vastaa Gennadin kuukauden palkkaa. Kiitos Herralle!

Laivamatkamme alkoi kello 16 ja Helsingissä olimme 19.30. Loppumatkan Tampereelle tulimme seurakuntamme bussilla sekä joillakin henkilöautoilla. Tunnelma bussissa säilyi loppuun asti iloisena ja suuri kiitollisuus onnistuneesta matkasta täytti sydämemme. Olimme raamattukoulumaiseen täsmällisyyteen oppineena Saalemin edessä alkuperäisen aikataulun mukaisesti tasan kello 22.30.

Ta armastus jääb kestma! Kiitos Juhalle, Marjaanalle ja Sannalle unohtumattomasta matkasta ja sujuvasti onnistuneista matkajärjestelyistä! Kiitos esirukoilijoille, mutta ennen kaikkea kiitos Jumalalle, sillä ilman Hänen läsnäoloaan, siunaustaan ja johdatustaan matkamme olisi ollut turha.

Toisen vuosikurssin oppilaat järjestivät ykkösluokkalaisille Albania-viestin. Oppilaat saivat harjoitella monenlaisia taitoja ja tapoja ensi vuoden lähetysmatkaa varten. Tässä roolivaatevaihdon nopeustesti.

Ylistyksen pauhu täytti alasalin, kun raamattukoulun aiemmin päättäneet tai ensimmäisen vuosikurssin käyneet oppilaat riemuitsivat Jeesuksesta yhdessä tämän vuoden oppilaiden kanssa. Kuulimme terveisiä, kisailimme, herkuttelimme ja katselimme valokuvia vuosien varrelta.

Yhteinen usko ja mukavat muistot – siinäpä aihetta juhlaan!

Wake Up -illassa lauloi suuri oppilaista koottu ylistyskuoro. Raamattukoulua mainostettiin hauskan näytelmän avulla. Oppilaat todistivat ja Hannakaisa saarnasi Jumalan sanan voimasta. Illassa nähtiin myös video Albanian matkalta. Kokouksen lopussa kymmenet nuoret etsivät Jumalan kasvoja. Suuri joukko nuoria ylisti Jeesusta vielä tarjoilun jälkeen 23 saakka. Illassa oli koko ajan voimakas Pyhän Hengen läsnäolo. Elämä Jeesuksessa ei ole tekoviihdettä vaan todellista ja aitoa elämää!

Niilo Närhin luennot  Islamin taustoista ja opista  herättelivät meitä suvaitsevaisuuden unesta.  Suomessa on 35000 -40 000 muslimia ja määrä kasvaa nopeasti. Euroopassa ennustetaan olevan lähivuosina 25 % muslimeita. – Me voimme jäädä Islamin jalkoihin, jos haluamme, mutta se ei ole Jumalan tahto.  Meillä on vastuu, tartummeko haasteeseen vai emme, Niilo sanoi.

Jumalan ikuinen, kokonaisvaltainen pelastussuunnitelma ihmistä, seurakuntaa, Israelia ja koko maailmaa varten tuli kirkkaaksi Juha Ketolan kaksipäiväisessä seminaarissa.

- Ota selvää Jumalan suunnitelmasta, jotta et taistelisi sitä vastaan.

- Israel on kohtu, josta koko Jumalan seurakunta on syntynyt,  sillä juutalaiset ovat lahjoittaneet meille Jeesuksen ja Jumalan sanan.

-Israelin kansan Jumala-suhde säätelee heidän oikeuttaan asua ja nauttia elämästään Jumalan heille ikuisesti lupaamallaan maa-alueella; samoin myös sinun Jumala-suhteesi säätelee sinun lepoasi ja rauhaasi Kristuksessa, Ketola muistutti.

Lauantai 18.4.09

Pikkupakkasesta huolimatta torille kerääntyi iso joukko ihmisiä katselemaan ja kuuntelemaan Suomalaisen messun  esitystä. Tamperelaiset “Pohojan poojaat” ja tytöt  julistivat selkeää evankeliumia  musiikin, huumorin, todistusten ja tanssin keinoin.

Messun lopuksi esiintyjät tempaisivat yleisön iloiseen piirileikkiin.

Lettuteltassa höyrysi hengitys ja kolme isoa lettupannua. Lettujono oli hyvä paikka kuunnella ulkona esitettyä ohjelmaa ja jutella ystävien kanssa. Kolmen päivän aikana kului noin 1500 lettua, 1000 pullaa, 20 pakettia kahvia ja 60 litraa mehua.

Matias Kukkonen juonsi iltapäivän, jossa kuultiin asiaa perheestä, vanhemmuudesta ja kestävistä elämänarvoista.

Ohjelman aikana monet raamattukoululaiset kiertelivät kaupungilla ja juttelivat ihmisten kanssa. Useat ihmiset halusivat rukousta puolestaan. Lauantai-illan Wake Up:ssa kuultiin rohkaisevia kertomuksia paranemisista ja uskoontuloista.

Perjantai 17.4.09

Kaupungin kodittomia kohdeltiin tänään kuin kuninkaita Helluntaiseurakunnassa. Kolmisenkymmentä ihmistä istui kauniisti katettujen pöytien ääreen kellarisalissa. Liikuttuneina he kuuntelivat Tapio Tiuraniemen laulua ja todistusta.  Lyhyen hartaushetken jälkeen raamattukoululaiset tarjoilivat vieraille pöytiin ruoan, jälkiruoan ja kakkukahvit. Seurakunnan diakonivastaavan Kari Heinosen mukaan tällaista palvelua aiotaan tarjota laman aikana jatkossakin.

Ulkona oli melko viileää, mutta Keskustorin valkoisissa teltoissa oli lämmin tunnelma.  Ilmaista kahvia, pullaa ja lettuja jonotettiin  klo 12 ja 18 välillä. Lasten teltassa ja pomppulinnassa riitti vilskettä koko iltapäivän eikä kukaan valitellut kylmyyttä.

Jarmo Jylli & Band:n musiikki täytti Keskustorin. Kuulimme nuorten todistuksia, kuinka Jeesus on vapauttanut heitä huumeista, masennuksesta ja anoreksiasta. Ateistikasvatuksen saanut Hannamari kertoi uskon ja Raamatun avautuneen hänelle ihmeellisellä tavalla ja nyt hän ei voisi kuvitella elämää ilman Jeesusta. Pastori Juha Kotisaari kertoi elävän uskon ja uskonnollisuuden eroista ja kehoitti antamaan elämänsä Jeesukselle Kristukselle. Draamaryhmän Choices ja Sydän -esitysten lisäksi saimme nähdä Elogiot-tanssiryhmän  hiphop-tanssin.

Ohjelma jatkui illalla Aleksanterinkadulla  Helluntaiseurakunnan tiloissa.  Klo 19 alkaneessa YLÖSKÄYNTI-tilaisuudessa musiikista vastasi Joona Salo ja raamattukouluryhmä. Ohjelmassa oli jälleen draamaa, nuorten todistuksia sekä pastori Juha Kotisaaren puhe.

Torstai 16.4.09

YLÖSKÄYNTI – Kevään positiivisin tapahtuma Keskustorilla – polkaistiin vauhtiin puolen päivän jälkeen Jarmo Jylli & Band:n tahdittamana.

Sää oli aurinkoinen ja pirteän raikas. Lastenteltassa pelattiin, piirreltiin ja askarreltiin sekä muotoiltiin Pellen kanssa hauskannäköisiä ilmapalloja. Pomppulinna oli lasten suosiossa ja lettuteltassa riitti tungosta koko päivän.

Jeesuksen kuvalla varustettu Gospel-rekka parkkeerasi Vanhan Kirkon kupeeseen loppuviikon ajaksi. Joona Salon juontamassa hauskassa paneelikeskustelussa pohdittiin Raamatun todenperäisyyttä. Raamattukoulun oppilaat kertoivat kokemuksiaan Raamatun opiskelusta ja elämästä Jeesuksen kanssa.  – Uskonelämässä on se hyvä puoli, että vakavatkin asiat kääntyy useimmiten nauruksi, sanoi Mikko Sipilä puheenvuorossaan.

Rekan lavalla nähty draamaryhmän Choices-näytelmä oli vaikuttava kertomus Jumalan rakkaudesta.

Illalla rekan lavan valtasi Joona Salon Experience Band. Vauhdikas ylistysmusiikki tempaisi kansan mukaansa. Monet ihmiset pysähtyivät paikalle ihmettelemään hauskaa menoa ja suoraa puhetta uskosta. Kerrankin taivasasioista puhutaan ääneen keskellä kylää.

Jälkimmäisen ryhmän kotimatkan pehmeä välilasku Budapestissa. Ei hyvinsyömistä niin vain lopeteta, joten tilataanpa vaikka pizzaa…ja seura on mitä parhain!

Viimeinen päivä Tiranassa oli kaunis ja lämmin: lähes +20. Teimme viime hetken ostoksia ja tallensimme mieliimme toritunnelmia. Kadun varsilla oli jos jonkinlaista kaupustelijaa, kerjäläisiä ja kädet taskussa seisoskelevia miehiä. Kojujen myyjät  olivat ystävällisiä ja juttelivat mielellään ulkomaalaisten kanssa. He jäivät sydämiimme.  Kuinka Jeesus rakastaakaan heitä!

Pastori Genti tuli perheineen saattelemaan meitä. Hän kiitti vielä kerran koko aktioryhmäämme ja sanoi, että heidän seurakuntansa oli saanut paljon kauttamme. Hän toivotti raamattukoululaiset tervetulleeksi uudestaan Albaniaan. Saimme kuulla, että majapaikkamme oli yksityisten omistama yhteiskristillinen keskus, jonka rahoitus tulee pääasiassa Englannista. Tiloissa toimii hotellin lisäksi myös lähetysjärjestö ja  seurakunta. Aikaisemmin hotelli on palvellut raamattukouluna. Edin veli ja Erion veivät meidät turvallisesti lentokentälle. Kiitos heille!

Perjantai 27.3.

Aamupäivällä tutustuimme Tiranan toritarjontaan ja lounastimme paikallisessa “pikaravintolassa”.  Täytyy sanoa, että ruoka on ollut joka paikassa maukasta ja edullista.

Tänään saattelimme ensimmäisen ryhmän jo paluumatkalle  Suomeen. Tuntui haikealta, kun olimme olleet niin tiiviisti yhdessä koko viikon.  Iltapäivällä jatkoimme toisen ryhmämme kanssa ylistysseminaaria. Tarja opetti kiitollisuudesta ja sydämen asenteesta ja Maria jatkoi painottamalla Jumalan sanan merkitystä ylistyksessä. Lopuksi rukoilimme ja hyvästelimme rakkaiksi tulleet ystävämme. Illalla ruokailimme yhteiskristillisessä Stefanus-centerissä innokkaan ylistäjäpojan, Enon, kanssa. Jumala oli vaan niin hyvä tänäkin päivänä…!

Torstai 26.3.

Heti aamulla lähdimme tutustumaan Radio-7 toimintaan, jota voi kutsua Albanian ihmeeksi. Seitsemän vuotta sitten aloitettu toiminta on laajentunut ja tavoittaa tällä hetkellä 70 % Albanian väestöstä. Puoli vuotta sitten valmistunut radioasema on tyylikäs ja ajanmukainen. 15 hengen tiimi tekee niin tasokasta ohjelmaa, että kanava on tällä hetkellä Albanian suosituimpia. Tv-lähetysten aloittamista suunnitellaan. Heidi, Saara ja Tarja olivat haastateltavina aamun talk-show:ssa ja lauloimme porukalla pari laulua albaniaksi. Radion henkilökunta oli kovasti kiitollinen ohjelmaosuudestamme.

Iltapäivällä alkoi ylistysseminaari Tiranan seurakunnassa. Joona opetti voitelussa mm. yhteydestä ja tiimityöstä englanniksi ja Edi tulkkasi albaniaksi. Seminaari pidettiin rukoushuoneen vieressä olevassa nuorisotilassa, jonka kadun puoleinen seinä oli vain osittain peitetty telttakankaalla. Lämpötila oli siis aika alhainen (!), mutta istuimme  lähellä toisiamme ja pyrimme koko ajan lähemmäksi kahta kaasukamiinaa… Seminaari oli niin antoisa, että ei olisi tullut mieleenkään lähteä vilun vuoksi pois:) Illalla söimme albanialaisten kanssa läheisessä ravintolassa ja juhlistimme viimeistä koko aktioryhmän iltaa Tiranassa.

Keskiviikko 25.3.

Herätys Sarandan hotellissa; sähköt poikki ja ulkona satoi vettä. Joonan “ylistyslaulu” muutti hieman ankean tunnelman pian iloiseksi ja olimme taas valmiita matkaan. Päivä oli aivan unohtumaton elämysmatka Tiranaan pitkin meren rantaa ja vuoristotietä 1300 km korkeudessa. Tie kiemurteli pitkin vuoren rinteitä ja sää vaihteli aurinkoisesta vesi- ja räntäsateeseen. Matkalla pysähtelimme tuon tuostakin ihailemaan kauniita maisemia ja kyliä. Upea beach innoitti uskaliaimmat uintireissulle (hrrr..). Nautimme täyteläisen ja eksoottisen lounaan korkealla vuorella sijaitsevassa ravintolassa. Ruoan runsaus johtui osittain siitä, että päivää ennen joku oli tilannut suurelle ryhmälle ruokailun mutta ryhmä ei jostain syystä tullutkaan. Siis jälleen meitä hemmoteltiin taivaasta:) Tie koetteli autoja; onneksi selvisimme vain yhdellä rengasrikolla. Illalla olimme jälleen Tiranan tutussa hotellissa ja väänsimme puhaltimet täysille. Että lämpö voi olla jotain näin ihanaa…!

Tiistai 24.3.

Heräsimme Sarandan aurinkoiseen mutta viileään aamuun hotellista, jossa ei ollut lämmitystä.  Monikerrospukeutuminen ja kuuman sähköuunin luukun avaaminen helpottivat…

Matkustimme pikkulaivalla kauniille Korfun saarelle Kreikan puolelle, jossa vietimme päivän tutustuen paikkoihin ja shoppaillen. Tähtireportterimme tallensivat tunnelmia nauhalle tasaisin väliajoin.  Maistelimme paikallisia hunajamunkkeja ja pikaruokia.  Ostoskasseihin sujahti lähinnä kenkiä, huiveja ja kosmetiikkaa. Laivalla lauleskelimme ja teimme tuttavuutta saksalaisen eläkeläisryhmän kanssa. Illalla samat eläkeläiset olivat syömässä samassa ravintolassaja haastoivat meitä kilpalaulantaan omien kansanlaulujensa kanssa.  Lauloimme useita ylistyslauluja ja he halusivat kuulla vain lisää.  Hauskan piirileikin ja  ylistyksen jälkeen  Maria julisti heille evankeliumia saksan kielellä. Koimme Pyhän Hengen läsnäoloa, yhteyttä ja iloa siitä, että saimme tänäänkin kulkea edeltä valmistetuissa teoissa!

Maanantai 23.3.

Viikon paras majapaikka oli Lushnjan hotelli, jossa nautimme mahtavista näköaloista, tilavista huoneista ja hyvästä ruoasta. Maanantaiaamuna taas kamppeet kassiin ja nokka kohti Tepelenen vuoria, jossa meidän oli määrä syödä itse valmistamaamme ruokaa… Olihan se kokemus Tarjalle katkaista lampaan kaula, kun eläin ei inahtanutkaan ja meille kaikille valmistaa karitsa tulella ja syödä hyvällä ruokahalulla salaatin ja perunoiden kera.  Edin sukulaiset palvelivat meitä sydämellisesti idyllisissä vuoristokodeissaan. Choices esitettiin varmasti tähän asti kauneimmassa ympäristössä. Kanat ja kukot ihmettelivät moista menoa ja lampaiden kellot kilkattivat….

Sunnuntai 22.3.

Aamukahdeksalta lähdimme ajamaan kohti Lushnjaa. Paikallisen Vanin kyydissä körötellessä saimme läpileikkauksen albanialaisesta maaseudusta.  Paljon keskeneräisiä taloja, pyykit parvekkeilla kuivumassa, kaikenlaista romua teiden varsilla. Maistelimme turkkilaista kahvia persoonallisessa kuppilassa matkalla. Sähkökatkon vuoksi kahvi keitettiin spriikeittimellä..

Virittelimme draamat ja musiikit erään kadun varrelle. Ihmisiä alkoi tulla paikalle; uteliaita lapsia, naisia ja miehiä suuret joukot (miehillä on täällä paljon enemmän aikaa kuin naisilla..). Tilaisuus oli puhutteleva. Lauloimme,  esitimme kaksi draamaa, Edi ja Hannakaisa kertoivat Jeesuksesta ja paikallinen pastori johdatti ihmisiä pelastusrukoukseen. Keskustelimme ja rukoilimme ihmisten kanssa pitkään tilaisuuden jälkeen. Mahtavaa nähdä, kuinka evankeliumi koskettaa ihmisiä ja he haluavat tulla uskoon!

Illalla osa ryhmäläisistä piti kokouksen nuorille Lushnjan seurakunnassa. Toiset lähtivät rukoilemaan erään naisen puolesta, jolla oli ollut korkea kuume monta päivää.  Kun saavuimme hänen kotiinsa, totesimme,  että hän oli parantunut pari tuntia aikaisemmin kuullessaan meidän tulostamme! Hänen 14-vuotias poikansa oli myös aamulla rukoillut hänen puolestaan ja käskenyt kuumetta lähtemään. Vietimme iloisen illan tämän äidin ja hänen ystäviensä kanssa kiittäen Jumalaa ja keskustellen monilla eri kielillä. Kävimme myös naapurin rouvan tykönä, joka ilahtui niin, että mahtavan tarjoilun lisäksi lastasi kassiimme hedelmiä, keksejä, sukkahousuja… Rukoilimme, ylistimme ja iloitsimme eri kulttuurien välillä vallitsevasta yhteydestä Jeesuksessa.

Lauantai 21.3.

Tutustuimme hiukan ympäristöömme ja teimme kävelykierroksen kaupungissa. Paikallinen pastori vei meidät syömään ja nautimme mm. villisikaa. Illalla oli ensimmäinen  kokous Elämän Sana seurakunnassa.  Seurakunta on perustettu 90-luvun alkupuolella ja siellä on n. 150 jäsentä.  Musiikkiryhmämme pääsi vauhtiin ja ylistimme ensin albanian kielellä, sitten englannin kielellä paikallisten vahvistuksella. Täällä ei tosiaankaan ylistetä hiljaa ja istuallaan! Englanninkieliset todistusvuorot alkoivat…. Saara ja Emilia hoitivat homman hienosti. Draamaryhmän esitys “Choices” vaikutti yleisöön. Hannakaisa puhui voitelussa seurakunnan  merkityksestä ja yhteydestä. Edi valloitti yleisön paikallisella murteellaan ja huumorillaan.  Rukoilimme kokouksen lopussa monien puolesta. Yöksi majoituimme uskovien koteihin.  Sähkökatkokset olivat hyvin tyypillisiä ja kylmyys asunnoissa aika yllättävää, mutta ihmisten rakkaus ja sydämellisyys lämmittivät.

Perjantai 20.3.

Toinen ryhmä saapui Tiranaan iltapäivällä. Edi oli kentällä vastassa paikallisen ystävänsä kanssa. Kaatosade hiukan hiukan esti näkyvyyttä mielenkiintoisen liikenteen seassa, mutta hyvin pääsimme perille. Voi villasukat, niistä olis nyt tarvittu, sillä huoneissa oli KYLMÄ. No, lämpöpuhaltimet hommiin, ja elämä alkoi helpottaa.  Kävelimme seurakunnan naisten rukouskokoukseen. Heitä oli sateen vuoksi koolla vain neljä, mutta sitäkin voimakkaampi rukouksen ja palvonnan henki. Jaoimme kuulumisia, rukoilimme toistemme puolesta ja kuivattelimme vaatteita lämpökamiinan edessä. Illalla nautimme paikalliset pizzat hotellin lähistöllä. Täällä ei ole kuulemma ole ollut näin kylmä kuin viimeksi 90-luvun alussa..

Torstai 19.3.

Albania otti ensimmäisen ryhmän astaan aurinkoisessa  säässä.  Heti alkajaisiksi he tutustuivat n. 30 km päässä sijaitsevan kylän elämään.  Tottakai tiedämme, että kunnon lähetysmatkalaisen tulee pystyä pyydystämään ja valmistamaan ruokansa luonnosta.  Ja Emilia todella teki sen muun ryhmän avustuksella…!

Kylässä aktiolaiset tutustuivat kristillisen Planters-järjestön toimintaan ja tekivät avustuskasseja jaettavaksi köyhille ihmisille. Keskus  toimii mm. kuntoutuspaikkana alkoholi- ja huumetaustaisille naisille. Illalla järjestön tiloissa pidettiin naisten kokous, jossa aktiolaiset ylistivät, todistivat ja rukoilivat naisten puolesta.

Aktiolaiset lähtevät 19.3. ja palaavat 28.3.  Tiimiläisiä on yhteensä 13. Kiitos esirukouksistasi!